Silta on insinöörityön taidonnäyte – 10 kysymystä siltojen rakentamisesta
Palvelut
Talojen, siltojen tai tunneleiden rakentamiseen tarvitaan järeää kalustoa. YIT:n kalustokeskus huolehtii, että jokaisella työmaalla on asianmukaiset koneet ja laitteet. Tutustu, millaisia isoja koneita YIT:ltä löytyy!
Torninosturinkuljettaja Kristiina Manner istuu 40 metrin korkeudessa ohjaamossa Espoon Mäkkylässä rakennustyömaalla. Tänään purettavana on kymmenen kuormaa elementtejä, jotta rakennustyö pääsee jatkumaan ja Manner kasaamaan seuraavan kerrostalon runkoa.
Torninosturi on yksi tuhansista YIT:llä käytettävistä isoista koneista ja laitteista. Erilaisia kalustonimikkeitä, kuten kaivuri tai torninosturi, on noin 1300 ja erilaisia koneita ja laitteita yhteensä jopa 200 000.
“Suurin yksittäinen laite on kaivuuruoppaaja ”Merikuokka” ja pienin esimerkiksi muottilukko”, kertoo Kimmo Karppanen, joka vastaa YIT:n kalustotoiminnoista.
Yli sata rautaista ammattilaista Urjalan ja Sammonmäen kalustokeskuksissa hoitaa YIT:n kalustopalveluita. He helpottavat työmaiden arkea suunnittelemalla, vuokraamalla, huoltamalla, korjaamalla, kuljettamalla ja asentamalla kalustoa. Joka päivä keskimäärin 10 ajoneuvoa täysperävaunuyhdistelmällä kuljettaa koneita ja laitteita YIT:n työmaille ympäri Suomen.
Lähes 40 vuotta YIT:llä työskennellyt Karppanen on unelmatyössä isojen koneiden parissa.
“On hienoa olla mukana tekniikan ja laitteiden kehityksessä ja voida helpottaa työmaiden arkea hyvillä koneilla. Kaluston merkitys päästöjen vähentämisessä ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa on myös osaltaan tärkeä”, Karppanen summaa.
“Oho” on yleisin kommentti, jonka Kristiina Manner saa kertoessaan olevansa ammatiltaan torninosturinkuljettaja. Työ rakennustyömaan näköalapaikalla kiinnosti jo silloin, kun Manner opiskeli rakennusalaa ammattikoulussa, mutta hänellä ei ollut tietoa, mitä torninosturinkuljettajaksi pääsyyn vaaditaan.
“Raksalla työskennellessäni päätin, että minun on pakko päästä kokeilemaan.”
Lopulta vantaalainen Manner lähti opiskelemaan Forssaan torninosturinkuljettajan ammattitutkintoa. Torninosturin ohjaimissa hän on päässyt työskentelemään jopa 100 metrin korkeudessa. Moni ei ammatinvalinnasta arvaisi, että Manner on lapsena kärsinyt korkeanpaikankammosta eikä hän pystynyt kiipeämään edes kiipeilytelineisiin.
“Kun kiipesin ensimmäisen kerran nosturiin, tärisin ja vapisin jännityksestä. Koska minulla oli niin paljon tahtoa päästä tänne ylös, pelko meni ohi.”
Mielenkiintoisinta torninosturinkuljettajan työssä on Mannerin mukaan se, että yläilmoista näkee oman työn jäljen – kuin isojen tyttöjen legorakennuksen.
“Siitä tulee sellainen olo, että on oikeasti päässyt tekemään kaupunkikuvaa.”
Haastavinta taas ovat työaikojen pituudet, mikä on kropalle raskasta ja kuormittaa myös päätä. Tyypillinen työpäivä kestää 8–11 tuntia, joiden aikana Manner pääasiassa istuu yläilmoissa pienessä ohjaamossa ja kerran päivässä kapuaa tikkaita alas ruokatauolle. Myös äärimmäiset sääolosuhteet ja kova tuuli hankaloittavat työtä. Jopa 250 tonnin painoisen torninosturin ohjaaminen vaatii osaamista, tarkkuutta, nopeita refleksejä ja terävää päätä.
“Pitää olla kärsivällinen ja kaikkien työyhteisössä pitää ymmärtää, että tämä on vaarallinen työ; jos jotain menee pieleen, siitä voi tulla isot vahingot. Itselle on tärkeää, että kaikki pääsevät ehjänä kotiin.”
Porajumbo painaa 30–60 tonnia eli 5–10 elefantin verran.
Porajumboa käytetään esimerkiksi metrotunneleiden ja parkkihallien rakentamisessa sekä muiden maanalaisten tilojen louhinnassa. Kaksi-, kolme- tai jopa neljäpuominen porajumbo painaa 30–60 tonnia eli 5–10 elefantin verran. Koneen pituus on noin 15–17 metriä sekä leveys ja korkeus noin 3 metriä. Työskenneltäessä korkeus ja leveys kasvavat.
Yksi kuljettaja voi ohjata isoa porajumboa, mutta myös huolto- ja remonttimiehillä on tärkeä rooli koneen ylläpitämisessä. Porajumbossa on hyvät valot, joiden avulla kuljettaja näkee työskennellä pimeässä työympäristössä. Ohjaamo on tehty mukavaksi: tuoli on pehmeä ja ergonominen ja ohjaamon sisälämpötilaa ja ilmastointia voi säätää. Myös porajumbon äänieristys on huippuluokkaa; kun muualla tunnelissa poraustöiden lähellä kuulosuojaimet ovat työn ehdoton edellytys, jumbon ohjaamossa voi jutella tavallisella äänellä ilman suojaimia.
Porajumbon ohjaamossa kuljettaja seuraa suunnittelijan laatimia porauskaavioita, joiden mukaan jumbo poraa kallioon siisteinä kaarina 50–150 eri kokoista reikää. Porausnopeus on viisi metriä minuutissa kallion laadusta ja ominaisuuksista riippuen. Poratut reiät ovat tarkoituksella eri kokoisia, sillä kun räjäytys aloitetaan, se etenee keskeltä suurimmista rei’istä kohti reunoja. Poraus ja panostus kestää tunteja, kun taas räjäytys on nopeasti ohi, jonka jälkeen sama toistuu.
Yhteensä kaira- ja perävaunuyhdistelmän paino vastaa noin 42 ison henkilöauton massaa.
Vuonna 2021 valmistunut syvästabilointikone KP2021, tutummin Möyry, on suunniteltu ja valmistettu YIT:llä. Syvästabilointikoneen avulla vahvistetaan pehmeiden maa-alueiden kuten peltojen ja savikkojen pohjaa, jotta sen päälle voidaan rakentaa teitä, parkkipaikkoja tai jopa rakennuksia. Kone koostuu kahdesta erillisestä yksiköstä, kairavaunusta ja perävaunusta, jonka säiliössä kuljetetaan maaperän stabilointiin käytettävää sideainetta. Koneessa on kaksi moottoria, joiden yhteisteho on 500 hevosvoimaa. Kairavaunun pituus on noin 7,5 metriä, leveys 3,5 metriä ja korkeus masto pystyssä noin 20 metriä. Perävaunun pituus on myös 7,5 metriä, leveys 3,5 metriä ja korkeus 3,8 metriä. Kairavaunu painaa noin 40 tonnia ja perävaunu säiliöt tyhjinä 23 tonnia ja säiliöt täynnä 45 tonnia. Yhteensä kaira- ja perävaunuyhdistelmän paino vastaa noin 42 ison henkilöauton massaa.
Syvästabilointikone on kokonaisuutena varsin monimutkainen järjestelmä ja itse asiassa se toimii kuin pieni tehdas. Koneen poranterää tai vispilää muistuttava, halkaisijaltaan noin 0,5–1 metrin terä porataan maan sisään, tarvittaessa jopa 26 metrin syvyyteen. Kun terä on halutussa syvyydessä, aloitetaan itse stabilointityö. Koneen automaatiojärjestelmä alkaa nostamaan ja pyörittämään terää suunnitellulla nopeudella samalla syöttäen sideainetta, kuten esimerkiksi kalkkia tai sementtiä, juuri oikeassa suhteessa, jotta saavutetaan haluttu lujuus. Vahvistettavalla alueella voi olla satoja, jopa tuhansia pilareita, joista jokainen voidaan tehdä yksilöllisesti halutun lujuuden saavuttamiseksi. Koska pilareiden täytyy sijaita tarkasti oikeassa paikassa, Möyry on varustettu sitä varten suunnitellulla satelliittipaikannusjärjestelmällä, jonka tarkkuutta korjataan vielä erikseen YIT:n omalla tukiasemaverkolla. Näin pilareiden sijainti saadaan määriteltyä noin kahden senttimetrin tarkkuudella.
Syvästabilointikoneen ohjaamiseen riittää vain yksi sen käyttöön perehtynyt henkilö, koska monimutkainen kone on varustettu erilaisin ohjausjärjestelmin. Pilarin teossa koneen kuljettaja valvoo hytin tietokoneelta stabilointiprosessia. Kun kone siirretään seuraavalle pilarille, kuljettaja ajaa sitä sauvaohjaimella kuten kaivinkonetta. Kun stabilointikoneen perävaunun säiliö on tyhjentynyt, kuljettaja voi irrottaa perävaunun kairavaunusta ja ohjata perävaunun radio-ohjaimella tankkauspisteelle.
Kone painaa 73 tonnia, mikä vastaa noin 46 keskikokoista henkilöautoa.
Kun työmaalta kuuluu tasainen pauke, on asialla luultavasti porapaalutuskone. Sillä tehdään maahan porattavia teräksisiä porapaaluja, joiden päälle voidaan perustaa rakennuksia, junaratoja, siltoja tai muita raskaita ja vaativia rakenteita. Porapaalutuskone on 8,9 metria pitkä, 2,6 metriä leveä ja masto pystyssä 20 metriä korkea. Kone painaa 73 tonnia, mikä vastaa noin 46 keskikokoista henkilöautoa. Moottorin iskutilavuus on 6,7 litraa.
Porapaalut porataan yleensä pehmeiden maakerrosten läpi aina kovaan peruskallioon saakka ja tuetaan siihen. Koneen mastossa sijaitsee iso “pyöritysvaihde”, joka pyörittää teräksistä putkea hydrauliikan voimalla melkein samalla periaatteella kuin tavallinen iskuporakone. Uppoporauksessa porattavan putken alaosassa sijaitsee paineilmalla toimiva iso poravasara. Sen kärjessä on kovametallisista teristä koostuva porakruunu, jota vasara iskee kallion pintaan kovalla voimalla. Terät irrottavat kalliosta kiveä jauhamalla sen hiekaksi tai pienemmäksi murskaksi, joka huuhdellaan paineilmalla maanpinnalle.
Porapaalutuskone tarvitsee vasaran käyttämiseen avuksi erillisen korkeapainekompressorin. Jos porapaalun halkaisija on iso, voidaan uppovasaran käyttöön tarvita samanaikaisesti jopa neljä korkeapainekompressoria. Korkeapaineisen ilman tuottaminen on kovaa työtä eli korkeapainekompressori on itsessään jo iso laite. Yksi korkeapainekompressori voi tuottaa jopa 45m3 ilmaa minuutissa 12–35 barin paineella. Näin ollen yhdessä korkeapainekompressorissa saattaa olla lähes 650 hevosvoiman moottori.
Itse porapaalutuskoneen käyttämiseen tarvitaan vain yksi henkilö, koneenkuljettaja, joka voi ohjata kaikkia koneen toimintoja kauko-ohjaimella. Porapaalutusprosessiin sen sijaan sitoutuu useampia henkilöitä, kuten esimerkiksi apukaivinkone nostamassa poraputkia tai hitsaaja jatkamassa poraputkia.
Yleensä torninosturi painaa 150–250 tonnia.
Kraana, nosse, raana tai torni – rakkaalla torninosturilla on monta kutsumanimeä. Sähköllä toimivaa torninosturia käytetään pääasiassa rakennuksen rungon kasaamiseen tai tavaroiden siirtämiseen ja nostamiseen paikoilleen. Yleensä torninosturi painaa 150–250 tonnia. Nostokyky vaihtelee 12–40 tonnin välillä. Pisimmillään torninosturin puomi voi olla 80 metriä. Korkeimmillaan vapaasti seisovat torninosturit ovat melkein yhtä korkeita kuin Olympiastadionin torni Helsingissä, mutta rakennukseen tuettuna nosturi voi olla myös paljon korkeampi.
Torninosturin käyttämiseen riittää yksi henkilö, joka ohjaa konetta nosturin huipulta. Ohjaamo on uusissa nostureissa ergonominen, hiljainen, ilmastoitu ja lämmin ja se tarjoaa työmaan parhaat näköalat. Vaikka kuljettajalla on hyvä näkyvyys ohjaamosta, hänen apunaan on myös kamera hankalimmissa nostoissa.
Torninosturin pystytykseen ja purkuun tarvitaan vähintään kolme henkilöä, autonosturi ja useita rekka-autoja tai ajoneuvoyhdistelmiä. Nostureita voidaan perustaa monella eri tavalla, niitä voidaan korottaa tai madaltaa autonosturilla tai jopa nosturilla itsellään. Torninostureita voidaan myös siirtää kiskoilla.
Ruiskubetonointilaite painaa 14 500 kg eli saman verran kuin 20 täysikasvuista hirveä.
Ruiskubetonointi luo louhitussa kalliotilassa turvalliset työolosuhteet, koska betonin tehtävänä on estää kallion muodonmuutokset, irtokivien tippuminen sekä vuotovesien valuminen kalliotilaan. Louhittua kalliopintaa ruiskubetonoidaan ruiskubetonointilaitteella, joka on käytännössä betonipumppu ja letkusto. Betoniasemalta tuotu massa ruiskutetaan kallion pintaan pyörivää liikettä tekevän, kärsäksi kutsutun suuttimen kautta. Ruiskubetonimassaan sekoitetaan usein pieniä teräs- tai muovikuituja vahvistamaan rakennetta. Ruiskubetonikerrosten väliin voidaan asentaa myös teräsverkko lisävahvistukseksi.
Ruiskubetonointilaite on itsekulkeva ja sähköhydraulinen. Sillä voidaan konetta siirtämättä ruiskuttaa jopa 10 metriä korkeita ja 16 metriä leveitä tunneleita. Laite on noin 13 metriä pitkä, 2,5 metriä leveä ja noin 3 metriä korkea. Ruiskubetonointilaite painaa 14 500 kg eli saman verran kuin 20 täysikasvuista hirveä. Konetta käyttää yksi operaattori kauko-ohjauksella. Kone on 4-vetoinen, 4-pyörä ohjattava ja uusimmissa koneissa on viimeisimmän tekniikan mukainen ohjausjärjestelmä betoniruiskutusprosessille.
Hissi voi seistä vapaasti noin 15 metrin korkeuteen asti.
Hissejä käytetään henkilöiden ja materiaalien kuljetukseen työmaalla. Hissit parantavat työergonomiaa ja vähentävän kuormittavuutta, kun kerroksesta toiseen liikkuminen helpottuu. Työmaahissien kulkunopeudet ovat 24 m/min aina 96 m/min asti. Ne voivat seistä vapaasti noin 15 metrin korkeuteen asti ja tuettuina paljon korkeammalle. Hissin paino on noin 5 000–10 000 kg ja niillä voi nostaa noin 1000–2000 kg tai 15-–20 henkilöä.
Työmaahissit toimivat täysin samalla periaatteella kuin tavalliset talohissitkin. Kerrosten porteissa on turvakytkimet, jotka estävät hissin liikkeen, jos portit kerroksissa eivät ole kiinni. Työmaahissin pystytykseen ja purkuun tarvitaan useampi henkilö ja vähintään kuormausnosturi.
Radiosignaali kantaa jopa 30 kilometrin päähän.
Rakentamiseen ei tarvita pelkkiä koneita, vaan myös huipputekniikkaa. YIT:n valmistamaa koneohjauksen tukiasemaa käytetään koneohjaus- ja satelliittimittalaitteiden tukena mittaustarkkuuden parantamiseksi. Yleensä mittaustarkkuus pelkällä satelliittivastaanottimella on kymmenistä metreistä kymmeniin sentteihin, mikä ei kuitenkaan riitä rakentamiseen. Tukiasemakontin lähettämällä korjaussignaalilla voidaan parantaa mittaustarkkuutta keinotekoisesti metreistä jopa kahteen senttimetriin, jolloin mittalaitteita ja koneohjattuja laitteita on mahdollista käyttää. Radiosignaali kantaa jopa 30 kilometrin päähän. Tukiasemayksikkö voidaan liittää myös verkkopalveluun radiomodeemin sijasta, jolloin korjaustieto voidaan lähettää häiriöttä internetverkon välityksellä.
Tukiasemakontti toimii joko verkkovirran, akkujen tai pelkän aurinkoenergian voimin noin huhtikuun lopusta syyskuuhun. Tukiasema toimii normaalisti itsenäisesti ilman käyttäjää, mutta asennusvaiheessa ja häiriötilanteissa se vaatii asiantuntevan mittamiehen mittaamaan ja asentamaan sen toimintaan.
Aluksen paino on noin 800 tonnia, mikä vastaa noin 500 henkilöautoa.
Kaivuuruoppaaja Merikuokka on todellinen merten raskassarjalainen. Ruoppauslaitteisto koostuu neliön muotoisesta lautasta, johon on asennettu kiinteästi kaivinkone. Aluksen paino on noin 800 tonnia, mikä vastaa noin 500 henkilöautoa, ja kooltaan se vastaa noin kahta tenniskenttää. Ruoppaajaa käytetään vedenalaisten kaivutöiden tekemiseen, kuten esimerkiksi laivaväylien tekemiseen, satama-altaiden rakentamiseen, karikoiden poistamiseen tai muuhun merenalaiseen louhinta- ja rakentamistyöhön.
Myös Merikuokan kaivuri on järeää tekoa. Kun tavalliset työmaakäytössä olevat kaivinkoneet painavat 5–30 tonnia, Merikuokan kaivinkoneella on painoa huimat 130 tonnia. Sillä voidaan tällä hetkellä ruopata enintään 15,5 metrin syvyydelle, mutta YIT on hankkimassa uutta 200-tonnista kaivinkonetta, jolla voi ruopata jopa 18 metrisiä syväväyliä. Ruoppaajan kauhan tilavuus on tehtävästä riippuen 4,5 m3–10 m3 eli isoimpaan kauhaan mahtuisi vaikka kokonainen henkilöauto.
Ruoppaaja tuetaan työn ajaksi kolmella tukijalalla merenpohjaan jopa 18 metrin syvyyteen. Ruoppaajaa voi periaatteessa käyttää aluksen kuljettaja, joka ohjaa kaivinkonetta ja tukijalkoja koneen hytistä. Lautalla on usein kuitenkin 2–3 hengen miehistö, jonka jäsenet hoitavat ruoppauslaitteen muita järjestelmiä, kuten mm. generaattoreita, paikannuslaitteita, työnjohtoa, korjaus- ja huoltotöitä sekä proomujen organisointia.
Mikäli koneella tehdään vuorotyötä, miehistöä voi olla enemmänkin ja he voivat myös yöpyä lautalla. Tarvittaessa Merikuokka voi työskennellä itsenäisesti pitkiäkin jaksoja avomerellä. Lautalla on myös niin työnjohdon toimistotilat kuin miehistön ruokailutilat, keittiö, suihkut, pyykinpesukoneet, wc:t, pukuhuoneet ja hytti nukkumista varten.