Silta on insinöörityön taidonnäyte – 10 kysymystä siltojen rakentamisesta
Palvelut
Lähiöretkeily on lähimatkailua kiinnostavilla asuinalueilla luonnon, arkkitehtuurin, historian tai vaikkapa omalaatuisten paikkojen perässä. Lue vinkit pääkaupunkiseudun lähiöretkeilyyn!
Korona-aikana lähiympäristön koluaminen on tullut monelle tutuksi, mutta YIT:n kaavakehityspäällikkö Linda Wiksten on harrastanut lähiöretkeilyä jo ennen pandemiaa.
“Olen pienestä pitäen tykännyt kulkea paikoissa, joissa en ole ennen käynyt. Lisäksi olin aiemmin töissä Helsingin kaupungilla lähiöprojektissa, jossa kehitettiin lähiöitä, tuotiin niitä esiin mediassa ja tuettiin niiden kukoistusta. Sitä kautta tuli tutustuttua kaikkiin Helsingin lähiöihin perinpohjaisesti”, Wiksten kertoo.
Lähiöretkeily tarjoaa oivan mahdollisuuden tutustua vaikkapa lähiseutujen aluekokonaisuuksiin ja arkkitehtuuriin, erikoisiin puistoihin, kulttuurimaisemaan ja luontoon niin kotikaupungissa, kotimaan matkoilla kuin ulkomailla. Wiksten suosittelee lähiöretkeilijän kulkupeliksi julkista liikennettä, polkupyörää tai lenkkitossuja.
“Kun kulkee jalan tai pyörällä, ehtii nähdä ja fiilistellä ympäristöä.”
Lähiöihin tutustuessa näkee myös, miten kestävää kaupunkikehitystä voidaan toteuttaa lähiöitä tiivistämällä ja monipuolistamalla hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella
“Uusien joukkoliikenneyhteyksien, kuten pikaratikoiden rakentaminen on tärkeää asuinalueiden kehittämistä. Me YIT:llä teemme tätä kaikkea”, Wiksten lisää.
Lähiöretkeilyssä on tärkeää ajatus siitä, ettei tarvitse lähteä kauas etsiäkseen kokemuksia, vaan voi eläytyä arkiseen kauneuteen ja erilaisten paikkojen tunnelmiin.
“Lähiöretkeilyn ideana on rakennetun ympäristön ja luonnon vuoropuhelu. Ihmisen kädenjälki näkyy vehreyden lisäksi”, Wiksten kertoo.
Lähiöille on hyödyllistä, että niissä käydään. Kun huomataan, minkälainen paikka jokin lähiö oikeasti on, sitä opitaan arvostamaan.
“Monella lähiöllä on todellisuutta huonompi maine. Tutustuttuaan siihen ihmiset saattavat hämmästyä, että onpas kivan oloinen paikka!”
1) Pihlajamäen arkkitehtuuri.
Pihlajamäki on hyvä esimerkki 1960-luvun lähiöarkkitehtuurista ja kiinnostavasta aluekokonaisuudesta, jossa jylhää, kallioista maastoa hallitsevat korkeat tornitalot ja niitä ympäröivät käärmemäiset lamellikerrostalot.
2) Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha.
Hanami-juhlan päänäyttämönä toimiva Roihuvuoren Kirsikkapuisto on monelle tuttu, kun taas syrjemmässä sijaitseva, vanhaan liuskekivilouhokseen rakennettu japanilaistyylinen puutarha on tuntemattomampi puistokohde.
3) Espoon rantaraitti.
Huikea 40 kilometriä pitkä rantaraitti poikkeaa monella merellisellä asuinalueella. Reitin päässä Kivenlahti on hauska alue, joka tunnetaan Meritornista, Amfi-talosta sekä kivetyistä aukioista ja toreista.
4) Stansvikin ja Puotilan kartanot.
Historialliset kartanomiljööt ovat hieno piristys kaupunkirakenteen keskellä.
Lähiöstä ja ylpeä siitä - miten lähiöistä tehdään houkuttelevia asuinpaikkoja?
Pandemia on auttanut meitä löytämään kaupunkien ulkotilat (Linda Wikstenin blogi)