Maan kierrättäminen ja puhdistaminen ovat kasvussa, mutta työ törmää liian usein kaavoitusongelmiin
Pyysimme kysymyksiä somessa kalliorakentamisesta ja lähetitte meille todella hyviä sellaisia. Kiitos! - Tiesitkö esimerkiksi, että maan alla olevilla työmailla jokaisesta autosta löytyy käsisammutin tai että siellä työskentelee rusnaajia, jotka irrottavat koneellisesti irtokiviä tunneleiden seinistä ja katoista työturvallisuuden parantamiseksi ja työn sujuvoittamiseksi?
Kallion lujittaminen tarkoittaa kallion vahvistamista mekaanisesti sitomalla irtonaisia lohkareita toisiinsa, jotta ne muodostaisivat eheän ja vahvan rakenteen. Suomessa kallion lujittamiseen käytetään yleisimmin kalliopultteja ja ruiskubetonia.
Kalliopultteja on eri tyyppisiä, mutta ne kaikki asennetaan kallioon porattuun reikään, johon ne kiinnitetään joko mekaanisesti kärkiankkurin, aluslevyn ja mutterin avulla kiristämällä tai sementillä tai hartsilla juottamalla. Kalliopultit ovat tyypillisesti 3 – 5 m pitkiä ja 25-32 mm paksuja. Reiät niiden asennusta varten voidaan porata samoilla laitteilla, joilla porataan louhintareikiä (porajumbo, poravaunu), erillisellä pultinporausjumbolla tai ahtaissa paikoissa, kuten kuiluissa, jopa käsin. Pultit asennetaan paikoilleen joko käsin tai pultinporausjumbon laitteistolla.
Kalliopintaa ruiskubetonoidaan ruiskubetonilaitteistolla, joka on käytännössä betonipumppu ja letkusto, jonka kautta betoniasemalta tuotu massa ruiskutetaan kallion pintaan pyörivää liikettä tekevän, kärsäksi kutsun suuttimen kautta. Ruiskubetonimassaan sekoitetaan usein pieniä teräskuituja vahvistamaan rakennetta. Myös muovikuituja käytetään erikoiskohteissa. Ruiskubetonikerrosten väliin voidaan asentaa myös teräsverkko lisävahvistukseksi.
Lisäksi kalliota tiivistetään injektoimalla, eli poraamalla kallioon reikiä ja syöttämällä niihin paineella tiivistysmateriaalia, joka yleisimmin on sementtipohjaista.
Kalliorakentamisen ammattilaisia ei kouluteta laajalti ja siten työllisyys osaavilla henkilöillä on hyvä.
Tyypillisellä maanalaisella kalliorakennustyömaalla on töissä ainakin porareita, panostajia, rappareita eli ruiskubetonilaitteen operaattoreita, varustelijoita ja pulttaajia. Lisäksi irrotettua louhetta käsittelemään tarvitaan lastareita, autonkuljettajia ja kalliopintaa siistimään rusnaaja. Koska työhön tarvitaan paljon isoja koneita, on työmaalla yleensä myös remonttimies, joka huoltaa ja korjaa koneita. Mittausteknikkoa tarvitaan kalliorakentamisessakin.
Lisäksi työmaalla tarvitaan työnjohtajia, työmaainsinöörejä ja työmaapäällikkö, joiden työtehtävät riippuvat kohteen laajuudesta ja luonteesta.
Kyllä, YIT:llä on käynnissä useita urakoita Agnico Eagle:n Kittilän kaivoksella.
Paloturvallisuuteen kiinnitetään maan alla erityistä huomiota, koska tulipalo tunnelitiloissa on aina suuri riski. Kaikissa maan alla käytettävissä koneissa, henkilöautot mukaan lukien, on käsisammutin alkusammutusta varten. Lisäksi useissa isoissa koneissa on automaattinen tai manuaalisesti laukaistava moottoritilan sammutusjärjestelmä. Tulitöitä, kuten rälläköintiä ja hitsausta, suorittavat vain henkilöt, joilla on tulityökortti ja työmaakohtainen tulityölupa. Näitä töitä tehdään vain erillisen suunnitelman mukaan.
Työmaalle laaditaan aina poistumis- ja pelastautumissuunnitelma ja ajoittain pidetään myös harjoituksia. Tunneliin voidaan isoilla ja pitkäkestoisilla työmailla tuoda myös pelastautumiskontteja, joihin voidaan siirtyä palotilanteessa, mikäli ulos ei ole pääsyä. Maanalaisilla kaivoksilla työskentelevillä on lisäksi henkilökohtainen pelastautumislaite joko mukanaan tai ajoneuvossa. Laite on eräänlainen happinaamari, jota voidaan käyttää suojapaikkaan tai ulos siirryttäessä.
Sortumat tunneleissa ovat maailmallakin ylipäätään harvinaisia ja Suomessa niitä tapahtuu äärettömän harvoin. YIT:llä ei ole tiedossa yhtään tällaista tapahtumaa.
Muotti tehdään kallion muotojen mukaisesti ja tiivistetään reunoilta. Muotin yläosaan ja muuallekin voidaan asentaa tarkistusputkia, jotta varmistutaan siitä, että muotti on täynnä. Itse valu tehdään paineella.
Työmailla järjestetään välillä asukasiltoja, joissa pääsee tutustumaan työmaahan. Esimerkiksi Blominmäen jätevedenpuhdistamon työmaalla Espoossa on päässyt tutustumaan maan alla tapahtuvaan työhön. Työmaalle on muuten rajoitettu pääsy turvallisuussyistä, mutta jos työmaalle haluaa töihin, kannattaa lähettää työhakemus meille. Joissakin infran työtehtävissä pystyy oppimaan työn kisälli-mestari-periaatteella.
Työmaalla työvuoro alkaa tilannekatsauksella. Louhintatyö on usein vuorotyötä, jossa hommia jatketaan siitä mihin edellinen vuoro on jäänyt. Isoilla työmailla ”erityisosaajilla” kuten porareilla ja panostajilla menee koko vuoro omassa työlajissaan, mutta esimerkiksi työmaan turvallisuudesta, siisteydestä ja järjestyksestä sekä omassa käytössä olevista koneista huolehtiminen kuuluu kaikkien tehtäviin. Esimerkiksi porari huolehtii itse tai yhdessä remonttimiehen kanssa porajumbojen päivittäisestä huollosta ja pienistä korjaustöistä. Pienemmällä työmaalla vaikkapa panostustyötä voi olla puolet vuorosta ja lopun ajan panostajat tekevät muita työn etenemisen kannalta välttämättömiä töitä kuten varustelevat (eli rakentavat sähkö-, tuuletus- ja vesilinjoja uuteen louhittuun tilaan). Sähkökytkennät tekee sähkömies kuten muussakin rakentamisessa.
Suoraan maanalaiseen kalliorakentamiseen valmistavia koulutuksia on valitettavan vähän. Alan suurimmat toimijat ovat pitkään täsmäkouluttaneet itselleen työvoimaa Kalliorakentajan Rekrykoulutusten kautta. Näistä koulutuksista löytyy lisätietoa TE-palveluiden sivuilta.
Olemme aloittamassa vuoden 2020 alkupuolella uutta rekrykoulusta muutaman muun toimijan kanssa. Rekrykoulutuksen myötä opiskelijalle tulee peruskäsitteet, käytettävä kalusto sekä eri työlajit tutuiksi. Koulutukseen kuuluu myös työharjoittelua tunnelityömailla sekä tarpeelliset korttikoulutukset mm. työturvakortti sekä tulityökorttipätevyydet. Koulutus antaa myös teoriaopinnot vanhemman panostajan lupakirjaa varten.
KalliorakentajaREKRY:n hakuohjeet tulevat alkuvuodesta TE-palveluiden, Amiedun sekä YIT:n verkkosivuille. Lisäksi mainostamista tapahtuu YIT:n somekanavilla sekä paikallisissa sanomalehdissä.
Monilla ammattilaisilla on pohjalla joku rakentamisalan koulutus, vaikkapa Maanrakennusalan ammattitutkinto. Maanalaiseen louhintaa voi ”erikoistua” hakeutumalla harjoittelujaksoille tunnelityömaalle. Esimerkiksi porarin ammattitaito on hyvin pitkälti työssäoppimisen tulosta. Panostajan pätevyyskirjaa varten tarvitaan työkokemuksen lisäksi panostajan kurssi. Tunnelitöissä on etua koneidenkäsittely- ja korjaustaidosta, ja työmailla tarvitaan myös sähkömiehiä. Tietyin poikkeusmenettelyin voidaan myös alaikäisiä käyttää maanalaisessa työssä. Panostajan lupakirja vaatii 18 vuoden ikää.
Työmaan työnjohdolla ja muulla henkilöstöllä on usein pohjalla rakentamisen alan korkeakoulututkinto.
Mielenkiintoinen ajatus. Tuollainen tunneli olisi varmasti ainakin maailman pisin tunneli, mutta olisihan se varmaan tehtävissä, jos niin päätettäisiin. Olisiko hyvä ajatus yhdistää kaksi erilaista ekosysteemiä on toinen kysymys.
Kuvassa oleva kohde on Aviapoliksen asema, eli Vantaalla Kehäradalla lentokentän viereinen juna-asema. Kehäradalla on kaksi maanalaista asemaa, joista Aviapoliksen asema on toinen.
Tältä se näyttää valmiina:
Katkon pituus todennäköisesti 5-6 m, pisto 200 mm ja sallittu ylilouhinta tavanomaisessa tilanteessa T400 eli 400 mm.
Maanalainen tila kuuluu tontin tai kiinteistön omistajalle siihen syvyyteen asti kuin se on ”teknisesti ja taloudellisesti” mahdollista hyödyntää. Tätä rajoittaa esim. Helsingissä maanalainen asemakaava, joka saattaa rajoittaa vaikkapa maalämmön käyttöönottoa.
Käytöstä poistettuja maanalaisia tiloja ei ole ainakaan Suomessa muutettu asunnoiksi, muunlaista jatkokäyttö on ainakin suunniteltu esimerkiksi Pyhäsalmen kaivokselle. Asunnon rakentaminen kokonaan maanalaiseen tilaan riippuu kunnan rakennusvalvontaviranomaisen näkemyksestä asumiseen soveltuvasta tilasta. Esimerkiksi Suomen rakentamismääräyskokoelma esittää vaatimuksen ikkunasta asuinhuoneessa.
Maanalaiselle louhintatyölle tarvitaan aina ympäristölupa, jossa viranomainen ottaa kantaa hankkeesta lähiympäristölle aiheutuviin vaikutuksiin. Tällaisia ovat paitsi melu, pöly ja tärinä myös esimerkiksi tunnelityömaalta pumpattava poistovesi ja sen käsittelytoimenpiteet. Rakennuskohteesta riippuen voimme kierrättää tarvittavaa vettä omalla puhdistamolla, jonka jälkeen vesi voidaan käyttää uudelleen. Myös tunnelista saatavaa louhetta voidaan käyttää uudelleen esimerkiksi katurakentamisessa.
Tunnelilouhinnassa käytettävät koneet ja laitteet ovat suuria jopa 50 tonnia painavia. Koneet ja laitteet täyttävät vähintään laissa vaaditun päästöluokan. Useat koneet, kuten porajumbot ovat myös sähkökäyttöisiä. Lisäksi varustelemme koneet mahdollisuuksien mukaan hiukkassuodattimin, jolla pienennämme edelleen polttomoottorin aiheuttamaa ympäristövaikutusta.
Kaikki kalliorakentamisessa käytettävät tuotteet ovat CE-merkittyjä.
YIT on asettanut pitkän aikavälin ilmastotavoitteet: puolittaa oman toiminnan ja YIT:n itse valmistamien omaperusteisten hankkeiden CO2-päästöt suhteellisesti 2030 mennessä vuoteen 2019 verrattuna; tavoitella omaperustaisten hankkeiden käytön aikana hiilineutraaleja kiinteistöjä; sekä alkaa raportoimaan omaperusteisten hankkeiden kohdekohtaisia CO2-tunnuslukuja vuodesta 2020 alkaen.