10 kysymystä kalliorakentamisesta

1. Miten räjäytyksiin (louhintaan) valmistaudutaan ja miten se vaikuttaa lähiseudun asukkaisiin?

Valtava määrä yhteiskunnan infraa on sijoitettu asutuksen alle kallioon, joten vaikutukset ympäristön asukkaisiin on hyvin tiedossa ja ne otetaan aina huomioon räjäytyksiä suunnitellessa. Ammattimaisessa rakentamisessa kaikki tapahtuu ennalta laadittujen suunnitelmien mukaan. Selvitystyötä tehdään usein vuosia ja louhinta on esimerkiksi pitkän ketjun huipentuma. Rakennushankkeessa on mukana kymmeniä ammattilaisia ja rakentamista valvoo jatkuvasti ulkopuoliset tahot, joille projektiryhmä raportoi työn etenemisestä sekä havainnoista ja tapahtumista. Jos poikkeamia suunnitelmiin joudutaan tekemään, nekin suunnitellaan tarkkaan ennen toteuttamista. Louhintatyössä noudatetaan aina viranomaisten määrittelemiä tarkkoja ohjeita, määräyksiä ja raja-arvoja.

Louhinnassa otetaan huomioon asuminen ja yhteiskunnan toiminnot, jotta ne häiriintyvät mahdollisimman vähän. Lähimpiin kiinteistöihin sijoitetaan etänä luettavia kolmeen suuntaan mittaavia tärinämittareita räjäytysten voimakkuuden mittaamiseksi. Niiden paikat määritetään yhteistyössä ulkopuolisen tahon kanssa ja niitä siirretään louhintojen edetessä. Räjäytyksen jälkeen tärinäseurantaohjelmasta on välittömästi todettavissa, onko tuloksissa poikkeamia ja sen pohjalta voidaan tarvittaessa muuttaa suunnitelmia ja pienentää tärinää. Tärinämittarit erottavat myös niihin kohdistuneet kolaukset ja muut tärinät louhintatöistä.

Myös louhinnan aikainen logistiikka suunnitellaan etukäteen ja siinä pyritään välttämään työmaaliikenteen ohjautuminen alueen pienemmille paikallisteille ja kaduille.

2. Mitä tarkoittaa kallion lujittaminen? Miten se käytännössä tehdään (kalusto, materiaalit yms)?

Kallion lujittaminen tarkoittaa kallion vahvistamista mekaanisesti sitomalla irtonaisia lohkareita toisiinsa, jotta ne muodostaisivat eheän ja vahvan rakenteen. Suomessa kallion lujittamiseen käytetään yleisimmin kalliopultteja ja ruiskubetonia.

Kalliopultteja on erityyppisiä, mutta ne kaikki asennetaan kallioon porattuun reikään, johon ne kiinnitetään joko mekaanisesti kärkiankkurin, aluslevyn ja mutterin avulla kiristämällä tai sementillä tai hartsilla juottamalla. Kalliopultit ovat tyypillisesti 3–5 m pitkiä ja 25-32 mm paksuja. Reiät niiden asennusta varten voidaan porata samoilla laitteilla, joilla porataan panosreikiä (porajumbo, poravaunu), erillisellä pultinporausjumbolla tai ahtaissa paikoissa, kuten kuiluissa, jopa käsin. Pultit asennetaan paikoilleen joko käsin tai pultinporausjumbon laitteistolla.

Kalliopintaa ruiskubetonoidaan ruiskubetonilaitteistolla, joka on käytännössä betonipumppu ja letkusto, jonka kautta betoniasemalta tuotu massa ruiskutetaan kallion pintaan pyörivää liikettä tekevän, kärsäksi kutsun suuttimen kautta. Ruiskubetonimassaan sekoitetaan usein pieniä teräskuituja vahvistamaan rakennetta. Myös muovikuituja käytetään erikoiskohteissa. Ruiskubetonikerrosten väliin voidaan asentaa myös teräsverkko lisävahvistukseksi.

Lisäksi kalliota tiivistetään injektoimalla, eli poraamalla kallioon reikiä ja syöttämällä niihin paineella tiivistysmateriaalia, joka yleisimmin on sementtipohjaista.

3. Miten kallioon louhittuun tunneliin valetaan betoniseinä? Miten se saadaan valettua ihan ylös asti, kun siellä on kallio vastassa?

Muotti tehdään kallion muotojen mukaisesti ja tiivistetään reunoilta. Muotin yläosaan ja muuallekin voidaan asentaa tarkistusputkia, jotta varmistutaan siitä, että muotti on täynnä. Itse valu tehdään paineella.

4. Paljonko katkon pituus kuvan louhinnassa? Paljonko pisto? Paljonko sallittu "overbreak"?

Katkon pituus todennäköisesti 5–6 m, pisto 200 mm ja sallittu ylilouhintatoleranssi tavanomaisessa tilanteessa T400 eli 400 mm.

Kalliorakentaminen vuosikymmenten kokemuksella | YIT.fi

Töölönkadun parkkihallin louhintatyömaalla huollettiin porajumboa myös tunnelissa.

5. Mitä työtehtäviä kalliorakentamisessa on?

Tyypillisellä maanalaisella kalliorakennustyömaalla on töissä ainakin porareita, panostajia, rappareita eli ruiskubetonilaitteen operaattoreita, varustelijoita ja pulttaajia. Lisäksi irrotettua louhetta käsittelemään tarvitaan lastareita, autonkuljettajia ja kalliopintaa siistimään rusnaaja. Koska työhön tarvitaan paljon isoja koneita, on työmaalla yleensä myös remonttimies, joka huoltaa ja korjaa koneita.  Mittausteknikkoa tarvitaan kalliorakentamisessakin.

Lisäksi työmaalla tarvitaan työnjohtajia, työmaainsinöörejä ja työmaapäällikkö, joiden työtehtävät riippuvat kohteen laajuudesta ja luonteesta.

6. Mitä kaikkea kuuluu työpäivään maan alla?

Työmaalla työvuoro alkaa tilannekatsauksella. Louhintatyö on usein vuorotyötä, jossa hommia jatketaan siitä mihin edellinen vuoro on jäänyt. Isoilla työmailla ”erityisosaajilla” kuten porareilla ja panostajilla menee koko vuoro omassa työlajissaan, mutta esimerkiksi työmaan turvallisuudesta, siisteydestä ja järjestyksestä sekä omassa käytössä olevista koneista huolehtiminen kuuluu kaikkien tehtäviin.  Esimerkiksi porari huolehtii itse tai yhdessä remonttimiehen kanssa porajumbojen päivittäisestä huollosta ja pienistä korjaustöistä. Pienemmällä työmaalla vaikkapa panostustyötä voi olla puolet vuorosta ja lopun ajan panostajat tekevät muita työn etenemisen kannalta välttämättömiä töitä kuten varustelevat (eli rakentavat sähkö-, tuuletus- ja vesilinjoja uuteen louhittuun tilaan). Sähkökytkennät tekee sähkömies kuten muussakin rakentamisessa.

Työmaalle on muuten rajoitettu pääsy turvallisuussyistä, mutta jos työmaalle haluaa töihin, kannattaa lähettää työhakemus meille. Joissakin infran työtehtävissä pystyy oppimaan työn kisälli-mestari-periaatteella.

7. Miten alalle kannattaisi opiskeluvaiheessa suuntautua? Onko alalla ikävaatimusta (esim. työssäoppimispaikan suhteen)?

Suoraan maanalaiseen kalliorakentamiseen valmistavia koulutuksia on vähän.

Monilla ammattilaisilla on pohjalla joku rakentamisalan koulutus, vaikkapa Maanrakennusalan ammattitutkinto. Maanalaiseen louhintaa voi ”erikoistua” hakeutumalla harjoittelujaksoille tunnelityömaalle. Esimerkiksi porarin ammattitaito on hyvin pitkälti työssäoppimisen tulosta. Panostajan pätevyyskirjaa varten tarvitaan työkokemuksen lisäksi panostajan kurssi. Tunnelitöissä on etua koneidenkäsittely- ja korjaustaidosta, ja työmailla tarvitaan myös sähkömiehiä. Tietyin poikkeusmenettelyin voidaan myös alaikäisiä käyttää maanalaisessa työssä. Panostajan lupakirja vaatii 18 vuoden ikää.

Työmaan työnjohdolla ja muulla henkilöstöllä on usein pohjalla rakentamisen alan korkeakoulututkinto.

Rakennusalan avoimet työpaikat | YITGROUP.COM

Porajumboilla porataan kallioon panosreikiä. Kerrallaan porataan aina reiät yhteen katkoon.

8. Millä tavalla paloturvallisuus ja evakuointi on hoidettu maan alla?

Paloturvallisuuteen kiinnitetään maan alla erityistä huomiota, koska tulipalo tunnelitiloissa on aina suuri riski. Kaikissa maan alla käytettävissä koneissa, henkilöautot mukaan lukien, on käsisammutin alkusammutusta varten. Lisäksi useissa isoissa koneissa on automaattinen tai manuaalisesti laukaistava moottoritilan sammutusjärjestelmä. Tulitöitä, kuten rälläköintiä ja hitsausta, suorittavat vain henkilöt, joilla on tulityökortti ja työmaakohtainen tulityölupa. Näitä töitä tehdään vain erillisen suunnitelman mukaan.

Työmaalle laaditaan aina poistumis- ja pelastautumissuunnitelma ja ajoittain pidetään myös harjoituksia. Tunneliin voidaan isoilla ja pitkäkestoisilla työmailla tuoda myös pelastautumiskontteja, joihin voidaan siirtyä palotilanteessa, mikäli ulos ei ole pääsyä. Maanalaisilla kaivoksilla työskentelevillä on lisäksi henkilökohtainen pelastautumislaite joko mukanaan tai ajoneuvossa. Laite on eräänlainen happinaamari, jota voidaan käyttää suojapaikkaan tai ulos siirryttäessä.

9. Onko ketään jäänyt koskaan loukkuun sortuman taakse?

Sortumat tunneleissa ovat maailmallakin ylipäätään harvinaisia ja Suomessa niitä tapahtuu äärettömän harvoin. YIT:llä ei ole tiedossa yhtään tällaista tapahtumaa.

Työturvallisuus työmaillamme | YITGROUP.COM

Näkymä porajumbon hytistä.

10. Kuinka ympäristö otetaan huomioon kalliorakentamisessa?

Maanalaiselle louhintatyölle tarvitaan aina ympäristölupa, jossa viranomainen ottaa kantaa hankkeesta lähiympäristölle aiheutuviin vaikutuksiin. Tällaisia ovat paitsi melu, pöly ja tärinä myös esimerkiksi tunnelityömaalta pumpattava poistovesi ja sen käsittelytoimenpiteet. Rakennuskohteesta riippuen voimme kierrättää tarvittavaa vettä omalla puhdistamolla, jonka jälkeen vesi voidaan käyttää uudelleen. Myös tunnelista saatavaa louhetta voidaan käyttää uudelleen esimerkiksi katurakentamisessa.

Tunnelilouhinnassa käytettävät koneet ja laitteet ovat suuria jopa 50 tonnia painavia. Koneet ja laitteet täyttävät vähintään laissa vaaditun päästöluokan. Useat koneet, kuten porajumbot ovat myös sähkökäyttöisiä. Lisäksi varustelemme koneet mahdollisuuksien mukaan hiukkassuodattimin, jolla pienennämme edelleen polttomoottorin aiheuttamaa ympäristövaikutusta.

Kaikki kalliorakentamisessa käytettävät tuotteet ovat CE-merkittyjä.

YIT:ssä vastuullisuus on strategian ytimessä ja keskeinen osa kaikkea liiketoimintaa. Yksi olennainen osa vastuullisuutta on ilmastonmuutoksen hillitseminen. YIT on nyt päivittänyt ilmastotavoitteensa ja luonut hiilitiekartan päästöjen vähentämiseksi. Päivitetyt tavoitteet ovat linjassa Pariisin ilmastosopimuksen kanssa. Sopimuksella pyritään rajoittamaan maapallon lämpeneminen alle 1,5 celsiusasteeseen vuosisadan loppuun mennessä.

Omassa toiminnassaan (scope 1 ja 2) yhtiön tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Arvoketjun päästöjä (scope 3) YIT sitoutuu leikkaamaan vähintään 30 % vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet pohjautuvat viimeisimpään ilmastotieteeseen. Vertailuvuosi on koronapandemiaa edeltävä vuosi 2019.

Tavoitteena hiilineutraali rakentaminen – YIT julkaisee päivitetyt ilmastotavoitteensa | YITGROUP.COM

Kallion louhinta | YIT.fi

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa15.11.2019 ja päivitetty 1.3.2023