21.5.2020
  • Kaupunki

Ennen oli kaunista, nykyään on vain laatikoita? Kysyimme asiantuntijoilta, miksi nykyrakentaminen on sellaista kuin se on

Säännöllisin väliajoin someen ja mediaan nousee keskustelu, jossa osapuolet arvostelevat nykyajan rakennustyyliä ja kaipaavat jugendin ja sitä edeltäneiden kertaustyylien perään. Erilaisille rakennuksille on edelleen paikkansa, mutta isossa mittakaavassa paluuta entiseen ei enää ole.

Miksi nykyään ei enää rakenneta kauniita rakennuksia kuten ennen? Tätä kysyttiin esimerkiksi tämän vuoden tammikuussa, kun arkkitehtitoimisto Allan Strusin suunnitelmat tamperelaiselle asuinkerrostalolle levisivät sosiaalisessa mediassa. Tamperelaisen taloyhtiön oli ollut tarkoitus tehdä putkiremontti 70-luvulla rakennettuun elementtitaloon, mutta taloyhtiö päättikin purkaa koko rakennuksen. Tilalle tulisi uusvanha jugendvaikutteinen rakennus, joka istuisi paremmin ympäristöön.

Tapauksen uutisoinnin jälkeen sosiaalisessa mediassa alkoi intohimoinen keskustelu, joka on käyty historian aikana lukuisia kertoja aiemminkin. Käytännössä sen voi tiivistää näin: nykyajan rakennukset ovat rumia ja laatikkomaisia, ennen tehtiin paremmin. Ja kun Suomessa viitataan kauniiseen ja tavoiteltavaan rakennustyyliin, viitataan yleensä juuri jugendiin, tyylisuuntaan, josta paraatiesimerkki löytyy Katajanokasta.

Helsingin Konepaja.jpg

Vanha rakentaminen vetoaa alitajuiseen

Katajanokan 1900-luvun alussa rakennetut jugend-tyyliset korttelit muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jota tullaan ihastelemaan läheltä ja kaukaa. Yksi alueen ja jugendin puolestapuhujista on arkkitehti Esa Ruskeepää, joka asuu ja tekee töitä Katajanokalla. Ruskeepää kertoo ymmärtävänsä syitä, joihin tuon tuosta puhkeava keskustelu perustuu.

”Luulen, että ihmiset hakevat rakennuksista pysyvyyden tai paikkaan juurtumisen tunnetta, joiden luominen on nykyään aiempaa vaikeampaa. Rakennuksen tärkein tehtävä on olla ihmiselle suoja, fyysisesti ja henkisesti, ja se miten tämä koetaan, tapahtuu melko tiedostamattomalla tasolla.”

Vanhat rakennukset on rakennettu paikan päällä käsin, ja ne ovat usein koristeellisia sisältä ja ulkoa. Jugend-rakennuksessa kulkiessa on helppo aistia sellaista historiallisuutta, arvokkuutta ja laatua, joka on nykyään harvinaista – ja siksi usein niin arvostettua. Ruskeepään mukaan vaikutelma voi syntyä pienistäkin yksityiskohdista, joita harvemmin tulee ajateltua.

Ruskeepään mukaan rakentaminen muuttui radikaalisti 60-luvulla. Vaikka 1800- ja 1900-lukujen vaihteen jugend oli vastareaktio sitä edeltäneille kertaustyyleille, kuten uusklassismille, nojasi jugend silti samoihin vuosisataisiin perinteisiin aiempien tyylien kanssa.

”Evoluutio on hyvä vertauskuva tälle. Ennen 60-lukua siirtymät tyylisuunnasta toiseen olivat olleet jatkuvia, ja käytetyt materiaalit ja tekniikat olivat kehittyneet johdonmukaisesti. Taloteknisesti näitä tyylejä yhdistivät muun muassa virheensietokyvyltään erinomainen massiivitiiliseinä ja tietysti painovoimainen ilmanvaihto. Nämä ovat yksinkertaisuudessaan hienostuneita ratkaisuja – teknologioita – joiden käyttö on jäänyt sittemmin marginaaliseksi.”

Ruskeepää myöntää itse olevansa vanhojen rakennusperinteiden ja klassisten kaupunkikeskustojen ystävä.

”Ymmärrän, mistä kiukku nykyrakentamista kohtaan lähtee. Jokainen sukupolvi on tehnyt virheensä. Parhaat rakennukset ovat jääneet jäljelle, muttei ole kysymystäkään siitä, etteikö myös yleinen rakentamisen taso olisi ollut erinomainen aikaisemmin.”

Modernin kodin edut otetaan helposti itsestäänselvyytenä

Konepaja, Kalasatama, Jätkäsaari ja Merenkulkijanranta… YIT:n asumisen kehitysjohtaja Marko Oinas listaa helsinkiläisiä moderneja kaupunginosia, joilla on oma luonteensa. Niissä ei toki näe erkkereitä, torneja tai reliefejä, mutta kylläkin paljon muuta, jota nykyihminen asunnossa arvostaa.

Kattoterassi Konepajalla.jpg

Oinas korostaa, että rakentamiseen vaikuttavat keskeisesti rakentamismääräykset. Ne ohjaavat tietyn tyyppisten materiaalien, rakenteiden ja talotekniikan käyttämiseen. Iso osa rakentamisesta tehdään elementtirakenteisesti, minkä vaikutus lopputulokseen on suuri. Asemakaava puolestaan sanelee, millaisia ominaisuuksia ja mitä kokoja sekä värejä alueen rakennuksissa voidaan käyttää.

Mutta leikitään hetki ajatuksella, että nykyisin voitaisiin rakentaa ”vanhanaikaisesti”. Olisiko se mahdollista? Oinas on laatinut listan, jolla hän haluaa herätellä pohtimaan, mikä on muuttunut rakentamisessa ja millaisia kompromisseja joutuisimme tekemään palaamalla entiseen.

”Suomalaiset arvostavat tilavaa, lasitettua parveketta. Se nousi taannoisessa tutkimuksessamme itse asiassa kaupunkiasujien selkeäksi ykköstoiveeksi. Jugend-rakennuksissa ei yleensä ole parvekkeita, eikä niihin nyt ainakaan lasitettua parveketta voisi rakentaa.”

Moni arvostaa myös suuria ikkunoita, jotka tekevät asunnosta valoisan.

”Jos nykyaikaiset isot ikkunat laitettaisiin jugend-taloon, muuttuisi sen ulkonäkö kerralla. Iso ero on myös kattomuoto. Jugend-rakennuksissa on harjakatto, joka tekee tietyn tyyppisen muodon rakennukselle. Nykyään taas tasakatto on vallitseva katto kaupunkiympäristössä ja määräys sille tulee kaavasta.”

Tasakattoisuus tuo nykyrakennuksiin paljon parjattua ”laatikkomaisuutta”. Laatikkomaisuuteen tosin vaikuttaa myös kerrosten lukumäärä. Kahdeksankerroksiset tai korkeammat kerrostalot ovat nykyään tavanomaisia, kun ne aiemmin luokiteltiin korkeiksi. Tarve korkealle rakentamiselle on syntynyt Oinaan mukaan kaupunkien tiivistymisestä, mutta sillä on myös suora yhteys kestävään kehitykseen.

”Monet saattavat kokea, etteivät nykyrakennukset ole ihmisen mittakaavassa. Mutta mittakaavan tuntuun vaikuttavat kerrosten lukumäärän lisäksi olennaisesti myös rakennuksen massoittelu sekä tontin ja alueen suunnittelu.”

Suomalainen kaupunkikuva voisi olla nykyistä monipuolisempaa

Yksi modernia arkkitehtuuria ja rakentamista kritisoiva yhteisö löytyy Facebookin Arkkitehtuurikapina-ryhmästä.  Ryhmässä ihaillaan vanhoja rakennustyylejä, mutta usein suosiota saavat uudet rakennukset, jotka mukailevat vanhaa: julkisivu on klassinen mutta sisältä rakennus on moderni. Ryhmän jäsenet nostavat esimerkeiksi usein keskieurooppalaisia rakennushankkeita. Voisiko tämä olla nykyrakennuksiin tyytymättömille ratkaisu?

”Ei sellaista tekniikkaa oikeastaan ole, että voidaan vain lisätä vanhan näköinen julkisivu rakennukseen. Koko julkisivu täytyy miettiä kokonaisuudeksi rakenteineen, ikkunoineen ja teknisine ratkaisuineen. Mutta siitä olen kyllä samaa mieltä, että meillä Suomessa kaupunkikuva on monotonisempaa kuin joissain Keski-Euroopan maissa”, Oinas pohtii.

Oinas muistuttaa, että vanhan perään haikailevan asujan kannattaa huomioida myös muita kuin ulkonäköseikkoja.

”Kerrostalo on aivan eri tuote kuin ennen esimerkiksi sen suhteen, miten äänet kantautuvat asunnosta toiseen tai portaikosta asuntoon. Pelkästään askeläänen eristys on muuttunut valtavasti 20 viime vuoden aikana.”

Vanhat rakennustyylit eivät kerro tavallisen kansan asuinoloista

Kuka lopulta tietää, millä nimellä oman aikamme tyylisuuntia tullaan kutsumaan ja mikä suhtautumisemme niihin tulee olemaan tulevaisuudessa? Arkkitehtitoimisto ALA:n osakkaan Antti Nousjoen mukaan kovassa huudossa oleva jugend ei sekään ollut aikoinaan välitön hitti. ALA on suunnittelut muun muassa Oodi-kirjaston, jonka rakentamisesta vastasi YIT.

Oodi.jpg

”Jugend oli oman aikansa nopeaa ja halpaa, jopa kyynistä, rakentamista. Sen ajan rakennusmestarit suunnittelivat usein samojen kierrätettyjen piirustusten pohjalta. Esimerkiksi Katajanokan jugend-kortteli oli pitkään hyljeksittyä aluetta, ja vasta 80-luvulle tultaessa se nousi nykyiseen, suureen arvoonsa.”

Esimerkki lähempää historiasta löytyy Helsingin 70- ja 80-luvuilla valmistuneesta Merihaasta, jota on kuvailtu muun muassa Suomen rumimmaksi asuinalueeksi. Alue edustaa Nousjoen mukaan ”brutaalia betonirakentamista”, joka saa usein niskaansa kaikista suurimman kritiikin ja joka koetaan eniten vieraannuttavaksi modernin rakentamisen muodoksi.

”Merihaka on silti ollut aina haluttua asuinaluetta, ja nyt se rupeaa olemaan jo historiallinen kohde. Kun alue saavuttaa pian 50 vuoden iän, kiinnostaa nähdä, siirtyykö se vihatusta alueesta rakastetuksi.”

Nousjoki toteaa, että on tärkeää erottaa kustakin ajasta tavallisten ihmisten ja etuoikeutettujen tavat asua. Esimerkiksi Helsingin historialliset rakennukset kertovat lähinnä menneen maailman eliitin asuinolosuhteista. Samoin suosittujen kaupunkilomakohteiden, kuten Amsterdamin ja Kööpenhaminan, keskustat eivät kerro totuutta siitä, miten kaupungissa tai maassa keskimäärin asutaan. Lisäksi Nousjoen mukaan on tärkeää erotella erikoiset yksittäiset rakennukset ison skaalan rakentamisesta.

”Yksittäinen retrokerrostalo jossain korttelissa ei ole vastaus niihin haasteisiin ja ongelmiin, joiden kanssa nyt elämme. Haluaisin korostaa, että avainsana on mittakaava. Helsinki ja monet muut kaupungit kasvavat valtavaa vauhtia, ja jos ihmisille ei saada asuntoja, seuraa siitä aitoja tragedioita. Se, miten tarvittavat asunnot voidaan tehdä, riippuu muun muassa saatavilla olevista materiaaleista, toimitusketjuista, tehtaista ja tietysti määräyksistä.”

Katse menneestä rajattomia mahdollisuuksia tarjoavaan tulevaisuuteen

Ruskeepää, Oinas ja Nousjoki ovat kaikki samaa mieltä siitä, ettei ole mitään pakottavaa syytä, miksei nykyään voitaisi rakentaa aivan eri tavalla. Klassisista tyyleistä tutut ratkaisut, kuten koristeellisuus, näkyisivät hieman hinnoissa, mutta eniten hintaan vaikuttaisi sama syy kuin nykyäänkin: rakennuksen sijainti.

Ruskeepää korostaa ammattikuntansa merkitystä muutoksen ohjaamisessa.

”Ei ole sattumaa, että lääkäreillä ja arkkitehdeillä on pisin koulutus tässä maassa. Näissä ammateissa on suoraan vastuussa ihmisten hyvinvoinnista. Keskustelua on aina hyvä käydä, mutta ajatus siitä, että Facebookista tai muilta foorumeilta haettaisiiin vastausta näihin kysymyksiin on mahdoton.”

Nousjoki haluaa lopuksi nostaa Oodin esimerkkinä vaihtoehtoisesta tavasta ajatella: se on eteenpäin katsova, ei viittaa menneeseen tai nostalgisoi. Se katsoo kirjaston toimintaa ilman historiallista painolastia miettien, miten uudet ja vanhat toiminnat voitaisiin yhdistää. Se on puhtaasta idealismista noussut – ja ehkä tärkeintä, vastaus sille, mitä kaupunkilaiset haluavat.

Helsingin Keskustakirjasto Oodi.jpg

”Olen kyllä aistinut, että monelle kollegalle Oodi on ollut hieman liikaa, mutta sitä ei ole tehty heille. Oodi on tehty kansalaisille ja stadilaisille, jotka tarvitsivat tällaisen rakennuksen. Oodissa meillä oli käytössä kaikki arkkitehtuurin ja teknisen osaamisen keinot. Elämme monessa mielessä tuotannollisesti ja esteettisesti historian monimuotoisimpia aikoja. Siksi uskon, että jatkossa voimme asumisen tehokkuuden lisäksi tehdä jopa entistä paremmin kehollisuuteen ja turhamaisuuteen vetoavaa arkkitehtuuria”, Nousjoki arvelee.

Myytävät asunnot

Vuokrattavat asunnot

Sulje
Lähetetään...