20.4.2020
  • Rakentaminen

Infra-alan digitalisaatio – siiloutuneesta tiedosta saumattomiin hyötyihin

Viime aikoina on julkaistu artikkeleja, joissa kerrotaan, kuinka perinteiseksi mielletty infra-alakin on innostunut digitalisaatiosta. On hienoa, että uuden teknologian alalla avaamista mahdollisuuksista kerrotaan, mutta joskus saattaa kuitenkin unohtua, että infran digitalisaatio on alkanut jo vuosikymmeniä sitten.

Esimerkiksi tunnelirakentamisessa otettiin jo 1980-luvulla käyttöön tietokoneohjatut porajumbot – robotit, joita ohjelmoidaan ja jotka työskentelevät samassa tilassa. Ohjelmat olivat tuolloin erilaisia kuin nykyisin, mutta perusperiaate ei ole muuttunut miksikään.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana uudet teknologiat ovat tuoneet alalle paljon lisää mahdollisuuksia. Yksi esimerkki aiheesta on YIT:n drone-konsepti, jonka avulla työmaan jatkuvasti muuttuvasta tilanteesta saadaan tietoa lähes reaaliajassa.

Uutisoinnin varjoon jää herkästi se, kuinka paljon taustatyötä tarvitaan, jotta uudet teknologiat yleistyvät ja digitalisaation mahdollisuuksista tulee totta. Muutoksen tekijöistä tuntuu välillä siltä, että asiat etenevät varsin hitaasti.

Data happanee kuin maito

Datan siiloutuminen on niin infra- kuin muillakin toimialoilla yksi olennainen digitaalista kehitystä hidastanut tekijä. Ennenkin on kerätty dataa, mutta se on jäänyt muurien taakse piiloon eikä ole pystynyt kommunikoimaan siilon ulkopuolisen tiedon kanssa. Digitalisaation kantava ajatus taas on luoda sellaisia datakokonaisuuksia ja -arkkitehtuuria, joissa kerran synnytetty data on käytettävissä ja jalostettavissa muissakin, tulevissa käyttötarkoituksissa. Data pitää saada virtaamaan vapaasti sinne, missä sitä tarvitaan.

Monet infra-alan organisaatiot ovat jo lähteneet pureskelemaan siiloutumisen ongelmaa muun muassa pilvipalveluiden ja koneoppimisen avulla. Dataa halutaan jakaa työmaalla eri osapuolien kesken.

Usein tietoa kuitenkin jaetaan vasta siinä vaiheessa, kun tietyt työvaiheet on saatu päätökseen. Silloin unohtuu, että data on hieman kuin maito – molemmilla on parasta ennen -päivämäärä. Esimerkiksi vuoden vanha drone-kuva on työmaan projektijohtamisen näkökulmasta pilaantunutta maitoa, sillä se ei kerro tämän hetken tilanteesta mitään. Ratkaisevaa on, kuinka nopeasti data saadaan käyttöön.

Helppo käytettävyys tuo suurimmat hyödyt

Toinen, kenties vielä suurempi tulppa digitalisaation edistymisessä on ihminen itse. Me emme ehkä ole halukkaita muuttamaan ajatustapojamme ja arkeamme samassa tahdissa yhä nopeammin kehittyvien digityökalujen kanssa.

Jatkuva oppiminen on meille jokaiselle viisas työelämästrategia ja jatkossa yhä tärkeämpää. Toisaalta myös yritys voi tulla teknologiavalinnoissaan työntekijöitään vastaan. Monissa infrayrityksissä ei ole edes lähdetty hakemaan kaikkein parasta ja edistyksellisintä teknologiaa vaan riittävän hyvää vaihtoehtoa, jonka työntekijä ja kumppanit pystyvät ottamaan nopeasti käyttöön. Parhaiten toimivat yleensä sellaiset ratkaisut, jotka on helppo oppia ja omaksua. Silloin voi olla varma, että niitä myös käytetään.

Loppukäyttäjien tiedontarve on infra-alallakin se johtotähti, joka tuo datan bisneshyödyt tullessaan, ja hyvät käyttökokemukset edistävät näiden hyötyjen saavuttamista.

Jari Pelkonen YIT Bim.jpg

Jari Pelkonen
Tietomallinnusasiantuntija, YIT

Martti Keskinen
Kehitysjohtaja, YIT

Teksti on alunperin julkaistu Tekniikka&Talous-lehdessä 15.4.2020

Sulje
Lähetetään...