KIRAHub auttaa kiinteistö- ja rakennusalaa digitalisoitumaan kestävästi Maria 01:stä käsin – Urban3-toimitilat mahdollistavat “ekosysteemin ristiinpölyttymisen”

Kiinteistö- ja rakennusalan digiloikka on vielä edessä, ja sitä sekä sen mahdollistamaa toimialan kestävää kehittymistä KIRAHubin Teemu Lehtinen tiimeineen pyrkii vauhdittamaan.

“Miten voisimme ohjata kiinteistö- ja rakennusalan kehittymistä oikeaan suuntaan niin, että tunnistamme sen taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen vaikuttavuuden potentiaalin?”

Näin kysyy KIRA-alan yleishyödyllisen yhdistyksen KIRAHubin toimitusjohtaja Teemu Lehtinen.

Siinä missä monet muut alat ovat ottaneet suuria loikkauksia tuottavuudessa tieto- ja viestintätekniikan avulla, kiinteistö- ja rakennusala, joka on kokonaisuutena maailman suurin toimiala, on jäänyt laahaamaan. Lehtisen mukaan sen kehitys on menneinä vuosina itse asiassa tilastoissa jopa huonontunut. Vauhdittaakseen alan kestävää digikehitystä Lehtisen vetämä yhdistys pyrkii uudistamaan toimialaa tarjoamalla läpinäkyvän alustan alan sisäiselle ja eri toimialoja yhdistävälle, konkretiaan tähtäävälle keskustelulle.

KiraHub2_940x530px.jpg

KIRAHubin taustalla on edellisen hallituskauden KIRA-digi-kärkihanke, jossa haettiin ideoita ja myönnettiin rahoitusta avoimille kiinteistö- ja rakennusalan digikokeiluille. Kolmen vuoden aikana hankkeessa oli mukana 550 yritystä ja organisaatiota, ja ideoita rahoitettiin lähes 140. Kaikki hankkeen tulokset ovat olleet avoimesti alan käytettävissä, ja niitä on hyödynnetty Google Translate -käännöksinä Singaporessa asti.

“Laskimme hankkeen lopuksi, että jos nämä ideat voisi skaalata kaikkiin prosesseihin ja palveluihin Suomessa, olisi niiden tuottopotentiaali 5,5 miljardia euroa vuodessa”, Lehtinen sanoo.

Koska hanke oli niin suuri menestys, päättivät alan toimialajärjestöt perustaa KIRAHub-yhdistyksen sen jatkoksi. Yhdistyksen toiminnassa tavoitteena on mitata toimialan digitalisoitumisen kaikkia hyötyjä yhdessä osana samaa kokonaisuutta. Taloudellisen hyödyn rinnalle tuodaan myös sosiaaliset ja ekologiset mittarit.

“Kehitimme hankkeen jälkeen digitaalisen mallin, jossa kaikki nämä näkökulmat tuotiin esille ja suhteutettiin kunkin hankkeen osalta siihen käytettyihin investointeihin. Yksi oppi oli se, että yksittäiseen kokeiluhankkeeseen laitetut eurot eivät korreloineet sen kokonaisvaikutuksen kanssa. Itse asiassa oli paljon pienemmän rahan juttuja, joilla oli suuri vaikutus.”

KIRAHubin tavoitteena on edistää ja vauhdittaa rakennetun ympäristön kestävää digitalisaatiota eri keinoin. Se tarkoittaa paitsi yritysten välisiä prosesseja, myös sitä, miten digitalisaatio voisi mahdollistaa helpomman elämisen sekä parempia elämiseen liittyviä palveluita. Lehtisen mukaan yksi tätä ajattelutapaa tukeva kehitysaskel on on älylukituksen kehittäminen. Hän kertoo, että jos kaikkiin Suomen asuntoihin saataisiin skaalattua älylukot, voitaisiin palveluita alkaa kehittää suuntaan, jossa jääkaappiin voi ilmestyä ruokaa itse käymättä kaupassa tai silitetyt vaatteet kaappiin itse silitysrautaan koskematta.

“Niin, että palveluntarjoajalla on mahdollisuus saada access sinne kotiin asukkaan näin halutessa”, Lehtinen tarkentaa.

Lehtinen tietää, että hyvin siiloutuneen toimialan muuttaminen on haastavaa – erityisesti kun kukaan kukaan ei varsinaisesti johda sitä, vaan esimerkiksi kiinteistön omistajat, asukkaat, suunnittelijat ja tilaajat toimivat vapaasti keskenään. Muutos vaatii usein veturin, ja sitä varten KIRAHub on olemassa: neutraalina toimijana sen tarkoitus on auttaa koko ekosysteemiä uudistumisessa ja kyvykkyyksien luomisessa sekä kokonaisvaltaisten prosessien ja yhteisten alustojen synnyttämisessä. Tarkoitus on auttaa alan kaikkia toimijoita hyödyntämään digitaalisia mahdollisuuksia enemmän ja paremmin. Keskeisenä tekijänä tässä kaikessa on data ja sen virtaaminen eri pisteistä hyödynnettäväksi koko laajalla toimialalla, joka on täynnä erilaisia sidosryhmiä.

“Maria on oikea paikka meille nyt ja tulevaisuudessa”


Koska KIRAHub on tällä hetkellä kolmen hengen tiimi, varsinaiselle toimistolle yhdistyksellä ei ole tarvetta. Tekemiselle haluttiin kuitenkin löytää identiteetti ja mahdollisuus assosioitua johonkin tilaan, joka myös tukisi yhdistyksen ekosysteemityötä ja toimintaa. Toisaalta tarvetta oli myös rakennetun ympäristön digitaalisten innovaatioiden omalle testialustalle, jolla ratkaisuja pääsisi helposti testaamaan ja löytämään uusia mahdollisuuksia niiden skaalaamiseksi maailmalle. Oikeat tilat löytyivät vähän sattumaltakin Maria 01:stä.

“Sonckin talo oli juuri valmistumassa remontista ja meille tarjottiin sieltä puolikasta kerrosta käyttöön. Yhdessä erilaisten kumppanitahojen kanssa aloimme suunnitella tiloja ja lopputuloksena syntyi monipuolinen Urban3-tila, joka toimii avoimena ekosysteemin kohtaamispaikkana”, Lehtinen kertoo.

Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästä sattumasta, sillä Lehtinen näkee, että Marian ympäristö on omiaan altistamaan heidän alaansa myös muillekin toimialoille. Koska digitalisaatio ei tunne maa- tai toimialarajoja, Lehtinen haluaa, että menneisyydessä rakennettuja toimialasiiloja pystyttäisiin rikkomaan eri alojen kanssa tekemisissä oltaessa. Kuluva koronavuosi on osoittanut uudella tavalla, että hyvin monenlaiset eri alat vaikuttavat toisiinsa, varsinkin kun elämä tapahtuu neljän seinän sisällä ja palvelut ja harrastukset siirtyvät kotiin. Mahdollisuuksia on Lehtisen mukaan vaikka mihin, eikä niiden kohdalla ole tarvetta pitäytyä perinteisissä raameissa.

“Halusimme mahdollistaa sen ristiinpölytyksen laajemmin ja olla osana laajempaa ekosysteemiä. Meidän ympärillämme on esimerkiksi sijoittajia sekä startupeja, joista on hyötyä toimintamme kehittämiselle. Marian hyötyjä ovat muun muassa keskeinen sijainti lähellä keskustaa, kampuksen kunnianhimoiset kasvutavoitteet, eri ekosysteemitoimijat ympärillä sekä tietenkin mielenkiintoinen tarina taustalla.”

KIRAHubin isännöimät Urban3-tilat muuntautuvat olosuhteiden mukaan monenlaiseen vuorovaikutukseen. Tavoitteena oli tehdä tiloista innostava ympäristö päivittäiseen työskentelyyn, työpajatyöskentelylle, tapahtumatilaksi, co-workingiin, neuvotteluille sekä uusien ratkaisujen, projektien ja aktiviteettien kokemukselliseksi showroom-tilaksi.

Lehtinen pitää Marian kampuksen laajentumista yhdeksi Euroopan suurimmista kasvu- ja teknologiakeskittymistä erinomaisena asiana, sillä se tuo myös KIRAHubin toimintaan lisää mahdollisuuksia uusien toimijoiden myötä. Mariasta voisi tulla kansainvälisille kävijöille ja delegaatioille niin sanottu yhden pysähdyksen stoppi, jossa koko Suomen kiertämisen sijaan yhdessä paikassa näkisi kerralla ja tehokkaasti, millaista osaamista maassa on tarjota.

“Se vahvistaa meidän näkökulmastamme sitä, että Maria on ollut oikea paikka meille nyt ja tulevaisuudessa.”

Fyysiset tapahtumat ovat luonnollisesti korona-aikana olleet minimissä, ja se on saanut KIRAHub-tiimiläiset miettimään myös virtuaalisia ratkaisuja eri maiden innovaatioekosysteemien yhdistämiseksi. Tarvetta olisi alustojen yhdistelmälle, jonka kautta eri yrityksiin saisi helposti yhteyden virtuaalisesti ilman tarvetta esimerkiksi lentää paikan päälle. Urban3-tiloista on jo tehty 3D-malli, joka mahdollistaa tilojen digitaalisen kehittämisen. Tulevaisuudessa virtuaalitilaa voisi esimerkiksi hyödyntää vuorovaikutuksessa, ja sillä voisi mahdollistaa tilaan tutustumisen toiselta puolelta maapalloa ja samalla myös osallistumisen tilan fyysiseen toimintaan.

“Laajennus on luonnollisesti mielenkiintoinen myös siksi, että se on yksi iso rakennushanke ja se koskettaa siten meidän toimintaamme”, Lehtinen lisää.

Mikä on digitaalisuuden rooli Marian kampuksen tulevaisuudessa?


Jos Mariaa ajattelee ensisijaisesti perinteisenä kampuksena ja toimitiloina ajattelematta koronan tuomia etätyömullistuksia, Lehtinen uskoo, että digitalisoituminen toisi tulevaisuuden Marian kiinteistöjen ylläpidon hallintaan ja käyttäjäkokemukseen monenlaisia hyötyjä. Ottamalla kampuksen kiinteistöt digitaalisesti haltuun tekemällä niistä älykkäitä voitaisiin kiinteistöjä hallita proaktiivisesti niin, ettei mikään korjausvelka pääse hallitsemattomasti karkuun – sen sijaan tiloja voitaisiin ylläpitää niin, ettei niiden toiminnallisuus kärsi.

“Tämä liittyy myös kiertotalouteen: jos meillä on olemassa data rakennukseen käytetyistä materiaaleista, siinä vaiheessa kun tarvetta on remontoinnille tai materiaalien vaihtamiselle, meillä on jo suunnitelmat kaiken vanhan materiaalin seuraavalle käytölle jossain muualla.”

Datalla ja digitaalisilla ratkaisuilla voidaan myös parantaa tilojen käyttäjäkokemusta. Eri tilojen, kuten neuvotteluhuoneiden, lounaspaikkojen tai muiden palveluiden, löydettävyydestä tulee helpompaa, samoin kuin tilojen ilta- ja viikonloppukäytön organisoimisesta. Tilojen monipuolisempi ja kattavampi käyttö olisi järkevää myös kestävyysnäkökulmasta, kun uusien tilojen rakentamisen sijaan voidaan maksimoida olemassa olevien tilojen käyttö.

Lehtisen mukaan nämä asiat korostuvat erityisesti “uuden normaalin” aikana, kun normaalia tietotyötä voidaan tehdä missä tahansa. Nykyisillä toimitiloilla voidaan silloin palvella suurempaa määrää ihmisiä kuin aiemmin.

“Tässä maailmassa kellään ei voi enää olla määrättyjä työpisteitä, vaan niiden pitää olla älykkäitä ja kaikkien käytettävissä. Sellaisia, että mistä vain kampuksen tilasta voi varata työpöydän, joka on desinfioitu ja siivottu, ja se tietää milloin käyttäjä saapuu paikalle, ja sen lämpötilan ja ehkä jopa taustamusiikin saa säädettyä valmiiksi. Näitä asioita voidaan tarjota minuutintarkasti eri kohderyhmille, mutta sitä ei voi tehdä ilman digitaalisuutta ja työpisteistä saatavaa dataa”, Lehtinen sanoo.

Kampuksen alkuperäinen idea on ollut muun muassa mahdollistaa ja lisätä kohtaamisia, mutta mikäli eletään maailmassa, jossa merkittävä osa työstä tehdään etänä, pitää fyysisiä ja virtuaalisia kohtaamisia pyrkiä edistämään uusin keinoin. Yhteisön elo ja hyvinvointi fyysisen ja virtuaalisen rajapinnassa on mahdollista, jos ihmisten tekeminen on läpinäkyvää. Lehtisen mukaan yksi iso, selvittämistä vaativa kysymys onkin, kuinka ihmisiä voidaan yhdistää toisiinsa ja tunnistaa heidän tarpeitaan ilman tapaamista fyysisissä tiloissa. Hän uskoo, että kun tämä ratkaistaan, koko maailma on auki, eikä kaupungin tai maan rajoilla ole merkitystä.

“Tuo valtavasti lisäarvoa, kun vuorovaikutus voidaan skaalata globaalisti vastaaviin yhteisöihin. Se tukisi myös maailmanlaajuista yhteistoimintaamme, eikä tulevaisuudessa  tarvitsisi myöskään enää lentää niin paljoa paikasta toiseen”, Lehtinen toteaa.

Digitalisaatio mahdollistaa myös tapahtumat poikkeusaikana


KIRAHub päätyi testaamaan digitalisoitumisen periaatteitaan näyttävästi myös käytännössä, kun maailmanlaajuinen koronatilanne oli laittaa kapuloita yhdistyksen kolmatta kertaa järjestämän World Summit on Digital Built Environment -tapahtuman eli WDBE:n rattaisiin. Tapahtuman tarkoitus on tuoda vuosittain eri maiden asiantuntijoita Suomeen kertomaan, kuinka missäkin kiinteistö- ja rakennusalan digitalisaatiokehitys sujuu. WDBE:ssä lavalle nousee paitsi julkisen ja yksityisen sektorin KIRA-ammattilaisia, edustajia myös Amazonin, Microsoftin ja Uberin kaltaisista digijäteistä, joilla tavalla tai toisella on kiinnityspintaa myös rakennettuun ympäristöön.

KiraHub3_940x530px.jpg

“Sitä kautta tuodaan esiin viesti, että myös alan ulkopuolisia toimijoita kiinnostaa, mitä teemme ja mihin suuntaan alaa pitäisi viedä”, Lehtinen sanoo.

Tämän vuoden WDBE oli tarkoitus tehdä yhteistyössä Viron kanssa niin, että tapahtuman ensimmäinen päivä olisi järjestetty Helsingissä ja toinen Tallinnassa. Kun selvisi, että fyysisen tapahtuman järjestäminen ei onnistuisi, järjestäjäjoukolle heräsi halu toteuttaa tapahtuma aidosti uudella tavalla. Siksi se päätettiin tehdä täysin virtuaalisesti. Yhdessä helsinkiläisen Zoanin, joka tunnetaan poprap-duo JVG:n virtuaalisesta vappukeikasta, ja amerikkalaisen Epic Gamesin kanssa rakennettiin maailman ensimmäinen rakennetun ympäristön virtuaalitapahtuma ja tulevaisuuden illuusiokaupunki, jossa oli osia sekä Tallinnasta että Helsingistä.

Vaikka virtuaalisen WDBE:n toteutuksessa oli omat haasteensa, Lehtinen tiimeineen sekä valtaosa kävijöistä oli kaikkiaan tyytyväinen lopputulokseen. Päätöksiä ensi vuoden tapahtuman järjestämistavasta ei vielä tässä vaiheessa ole tehty, mutta positiivisten kokemusten vuoksi jonkinlainen fyysisen ja virtuaalisen hybriditapahtuma voisi olla toimiva ratkaisu.

“Olemme pohtineet sitäkin, että kahden täyden päivän rutistus on aika haastavaa. Voisiko toimintaa kehittää jonkinlaisen jatkuvan alustan suuntaan, jossa pitkin vuotta järjestetään useampia pienempiä tapahtumia?”

Virtuaaliset ja fyysiset tapahtumat vaativat kiinteistöltä erilaisia asioita. WDBE:n pre-eventit järjestettiin osin hybriditapahtumina, joissa Marian toimitilaa käytettiin livestream-studiona. Puhujat saapuivat paikan päälle, mutta osallistuminen tapahtui pääasiassa etänä.

Tekniikan näkökulmasta tällainen tapahtuma vaatii kiinteistöltä riittävää ja laadukasta nettiyhteyttä, jotta osallistuminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Myös toimiva vuorovaikutus asettaa omat vaatimuksensa: vaikka esimerkiksi videopalaveripalvelu Zoom mahdollistaa osallistujien jakamisen eri huoneisiin työpajatoimintaa varten, kuinka sama mahdollistetaan fyysisissä tiloissa? Urban3:n tiloissa onkin pyritty siihen, että avotilassa voidaan palvelumuotoilun ja digitalisaation kautta osallistua tapahtumiin riippumatta siitä, ovatko osallistujat paikalla fyysisesti vai virtuaalisesti.

“Myös muistiinpanojen kerääminen on oma juttunsa, kun ei ole fyysisiä post-it-lappuja tai fläppitauluja. Niiden nettiversioiden opetteleminen vaatii osallistujilta jaksamista, mutta on siitä paljon hyötyäkin: niiden ansiosta muistiinpanot ovat sitten heti digitalisoituina eikä niitä tarvitse erikseen kerätä ympäriinsä olevilta lapuilta”, Lehtinen sanoo.

Urban3: sisustussuunnittelu Mint&More & kuvat Esa Kapila

WDBE & Maria 01, kuvat Zoan

TILAA UUTISKIRJE MARIA 01:N LAAJENNUKSESTA