Takaisin

Tulevaisuuden palvelutalot ovat moderneja viihtymiskeskuksia

On tavallinen toukokuinen aamupäivä. Aurinko kurkkii sälekaihtimien välistä ja piirtää valojuovia lattialle. Raimo, 76, istuu sängyn laidalla ja antaa katseensa kiertää uuden kotinsa nurkasta nurkkaan. Tuo tavallinen toukokuinen aamupäivä on muuttanut koko hänen elämänsä. Isällä on siellä kaikkea – hoivaa ja varmuus siitä, että joku huolehtii, että lääkkeet tulevat otettua, Laura, 41, miettii autolle palatessaan. Mitä muuta isä voisi enää kaivata? Seuraa, esimerkiksi.

Palvelutalojen on muututtava

Olin huhtikuussa järjestetyssä Tulevaisuuden palvelutalot 2017 -tapahtumassa kuulemassa useita mielenkiintoisia puheenvuoroja ja näkökulmia siitä, mihin vanhuksille suunnatut asumisratkaisut kehittyvät tulevaisuudessa.

Yhteinen linja tuntui olevan selkeä: nykyisillä ratkaisuilla ei voida enää edetä. Taloudellinen huoltosuhde työssäkäyvien ja iäkkäämmän väestön kesken sekä tuetun asumisen kustannusten nousu ajavat yhtälön mahdottomaksi. Kustannusrakennetta on muutettava ja hoivan palvelumuotoja tehostettava – ei kuitenkaan elämisen laadun kustannuksella.

Onneksi muutosta on luvassa. Ensimmäinen muutos tulee palveluseteleiden yleistymisen myötä. Valinnanvapaus tuo tervettä kilpailua alalle. Toinen muutos koskee asumismuotoja. Kun tähän asti ollaan pitkälti panostettu ympärivuorokautisiin, tehostetun asumisen palvelutaloihin, pyritään tulevaisuudessa panostamaan kodinomaisempaan palveluasumiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että laitosmaisen asumisen sijaan satsataan ihmisten omiin koteihin ja ennaltaehkäisevään työhön. Hoivakotien sijaan hoiva tuodaan kotiin.

Kortteliasuminen tuo palvelut lähelle

Kuinka tällä mallilla sitten turvataan apu vanhuksille, jotka tarvitsevat tukea arkipäiväisissä askareissa nopeallakin varoitusajalla?

Teknologian mahdollisuuksia on rummutettu mediassa loputtomasti, mutta ratkaisu voisi piillä palvelukortteleissa. Koteihin sijoittuvien palveluiden tarjonta helpottuu, mikäli ihmiset asuvat keskitetymmin samalla alueella hajautumisen sijaan. Näen sen helpottavan niin vanhusten kuin palveluntarjoajien elämää. Vanhukset saavat asua omissa kodeissaan, mutta palvelut ovat turvallisesti ja nopeasti saatavilla. Lisäksi esimerkiksi kotona käyvien hoitajien ei tarvitse kuluttaa työaikaa pitkiin etäisyyksiin, kun palveluita tarjotaan keskitetysti.

Myös sijainnilla on entistä enemmän väliä. On tärkeää, ettei kortteleita sijoiteta kulkuyhteyksien ulottumattomiin vaan niiden tulee olla lähellä ja kaikkien saatavilla. Näin korttelit eivät eristäydy unohdetuille maille vaan palvelut ovat kaikkien hyödynnettävissä – ikään ja elämäntilanteeseen katsomatta. Siksi mm. kuntien on tärkeää huolehtia siitä, että tällaisia tontteja on saatavilla.

Elämä kaipaa pehmeitä arvoja

Kun ihmisen arki kohtaa ikääntymisen mukanaan tuomia haasteita, keskittyy läheisten huoli usein varsin käytännöllisiin seikkoihin: onko joku auttamassa, jos tasapaino pettää tai huolehtiiko joku, että lääkkeet tulee varmasti otettua? Näiden kysymysten alle unohtuu helposti olennaisia osia elämän nautinnoista – mihin jäivät virikkeet ja sosiaaliset suhteet? Ne pienet ilot, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.

Pehmeisiin arvoihin on tartuttava hanakammin tulevaisuudessa. Siihen tähdätään myös palvelukortteleissa. Tämän vuoksi tulevaisuuden palvelutaloissa pitäisi entistä enemmän tarjota ja hyödyntää yhteisiä tiloja, jotka mahdollistavat sosiaalisia hetkiä ja erilaisia virikkeitä. Omassa työssäni haluaisinkin luoda mahdollisuuksia toteuttaa asukkaille korttelin sydämen, jossa pehmeitä arvoja voidaan toteuttaa.

Haasteena tilojen rakentamiselle on monesti, yllätys yllätys, kasvavat kustannukset, mutta niiden syyt ovatkin sitten jo toinen tarina. Lääkkeinä kustannusrakenteen muutoksiin olisivat monimuotoisempien palveluiden tuominen tiloihin niin kuntien kuin yritysten tarjoamana, tonttien ja niiden politiikan kustannusten ja säännösten keventäminen sekä hoivarakentamiseen ja -käyttöön liittyvien määräysten purku. Tämä tarkoittaa muun muassa hoitajamitoitusten miettimistä teknologian tuoman avun kanssa ja kylpyhuoneiden rakentamismääräyksiä. 

Tulevaisuuden toimintakeskuksia

Tulevaisuudessa palvelukortteleissa hoivapalveluita voidaan tarjota myös muille kuin alueella asuville vanhuksille. Tämä mahdollistaa kanssakäymisen myös muiden alueen asukkaiden kanssa, eikä keskuksista tule sisäänpäin suuntautuneita – ovet ovat auki molempiin suuntiin. Näin alueen asukkaat voivat kokoontua helposti yhteisen tekemisen ääreen. Monipuolisten ja kaikille saatavilla olevien palveluiden tarjoaminen voi madaltaa myös läheisten kynnystä vierailuille tarjoamalla yhteistä puuhaa kuulumisten vaihtamisen rinnalle. Alueille voidaan rakentaa muun muassa päiväkoteja, liikuntakeskuksia ja sivukirjastoja, jotka tuovat kortteleihin monimuotoisuutta.

Koenkin, että tulevaisuudessa on tärkeä panostaa yksittäisten palveluasuntojen tai tehostetun asumisen huoneiden suurentamisen sijaan yhteisten tilojen rakentamiseen. Pitää olla paikkoja, joissa voi jutustella ja nauraa sen sijaan, että unohtuisi yksin omaan huoneeseen.

Sillä Raimon lailla varmasti kuka tahansa meistä tahtoo pärjäämisen sijaan ennemmin elää. 

Olli Haapio / Hoivarakentamisen hankekehityspäällikkö

Yli kymmenen vuotta erilaisissa tehtävissä rakennusalalla työskennelleen Ollin nykyinen työnkuva keskittyy hoiva-,palvelu- ja päiväkotihankkeiden kehittämiseen ja toteuttamiseen kumppaneiden kanssa ympäri Suomea.