Paikalliset sivut:
YIT Group
16.2.2018
  • Blog
  • Tuija Vilhomaa
  • YIT

Gung ho!

Yhdentoista aikaan Triplan työmaaruokalassa ei tarvitse syödä yksin, sillä se on suosituin ajankohta lounaalle. Toinen vilkas hetki on puoli yhdeksältä aamulla, kun monet jo aamuvarhain töihin tulleet saapuvat ruokalaan tukevalle aamiaiselle.

Työmaalla työskentelee jo noin 1100 henkeä, ja ravintolassa asiakaspaikkoja on vähän alle kaksisataa. Tunnelma on välillä tiivis, mutta aina löytyy tuoli nälkäiselle – niin minullekin nyt, vaikka osuinkin ruokalaan juuri ruuhkahuipun aikaan.

Katselen pöydissä istuvia työmiehiä, jotka rauhassa tyhjentävät lautasiaan ja vaihtavat kuulumisia työtovereidensa kanssa. He ovat todellisia rakentajia, rautaisia ammattilaisia, joita ilman Tripla olisi vain kaunis suunnitelma projektijohdon tietokoneilla. Tällä työmaalla on valtava määrä eri työvaiheiden osaajia, eri kansallisuuksia ja sukupolvia edustavia ihmisiä. Millainen yhteishenki työmaaporttien sisäpuolella mahtaa vallita? Onko se olemassa, vaikka taustat ja opitut toimintatavat ovat erilaiset, ja vaikka jokainen näistä miehistä rakentaa vain omaa osuuttaan tästä valtavasta kokonaisuudesta?

- Jos tarkoitat sitä, pyrimmekö kaikki yhtenä joukkona kohti yhteistä päämäärää, kyllä se niin on. Kaikki taatusti haluavat, että Tripla onnistuu ja valmistuu, pöytäseurueestani kommentoidaan.

Mieleeni tulee jostain kauan sitten kuulemani termi ”Gung ho”. Tämä USA:n merijalkaväen toisen maailmansodan aikaan lanseeraama, mandariinikiinasta johdettu sanonta tarkoittaa sitä, että kaikki työntekijät ovat erittäin sitoutuneita yhteiseen päämäärään ja työskentelevät harmonisesti saavuttaakseen sen. Nykyään gung ho -termiä käytetään englanninkielisissä maissa esimerkiksi joukkueurheilusta puhuttaessa: jalkapallossa ne joukkueet, joilla on eniten gung ho’ta, saavuttavat parhaita tuloksia.

Jalkapallojoukkue on kuitenkin aika pieni ja yhteenhitsautunut porukka. Voiko näin suuressa ja sekalaisessa joukossa myös asua gung ho, yhteisymmärrys ja sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen? Mitä, jos ei ole yhteistä kieltä?

- Ei se ole niin iso ongelma, kuin voisi luulla. Työnjohtajat kyllä puhuvat vähintäänkin englantia, vaikkeivat he tietenkään ole joka hetki paikalla. Tarvittaessa käytämme elekieltä. Asiat selviävät kyllä aina, ja hymy auttaa.

Entäs suomalaiset työkaverit, sujuuko heidän kanssaan kommunikointi aina ongelmitta?

- Ehei, meillä on paljonkin ymmärrysongelmia, mutta ne johtuvat vain kierosta huumorintajusta, miehet naureskelevat.

Työmaalla taitaa olla käytössä ihan omat sosiaaliset sääntönsä?

- No tietysti! Jos meidän puheesta jätetään koiranleukailu pois, ollaan kaikki mykkiä!

Koko pöytäseurue on vahvasti samaa mieltä. Huumoria tarvitaan, jotta hommat sujuvat – se taitaa olla tärkein osa gung ho’ta. On mukavaa ajatella, että työmaalla hommat etenevät ilon kautta, vaikka väsymyksen hetkiäkin varmasti on. Näihin työmaaruokalan pöytiin on aina mukava istahtaa, koska positiivisuus tarttuu, ja jutut jäävät hymyilyttämään pitkäksi aikaa. Mahtavaa jengiä!

Tuija Vilhomaa / Tripla-hankkeen tiedottaja

Pitkään rakennusalaa seurannut, monelta kantilta asioita pohtiva sisällöntuottaja ja tiedonvälittäjä. Intohimona asioiden ymmärtäminen osana suurempaa kokonaisuutta. Kysyy ja kuuntelee tarkalla korvalla, koska ei halua toistaa, vaan oivaltaa.

Sulje
Lähetetään...